Tänään lähdin töistä kotiin väsyneenä, mutta hymy huulilla. Nyt tuntuu että alkaa oppia tunteen paremmin oman luokan lapsia, ja kun tietää vähän tarinoita ja taustoja, alkaa jokainen olla yksilö ja omalla tavallaan ihana. Ja musta jopa tuntuu että nekin alkaa nähdä mut jo yhtenä muista avustajista. Aina pari kertaa viikossa tehdään sellasta ohjelmaa että jokainen lapsi saa yksilöllistä opetusta oettajan kanssa, ja ne on siis kiertäny vähän niinkun pisteitä. Mä oon ollut yksin vetämässä aina sellaista missä ne leikkii vedellä ja hiekalla. Tänään tuli mieletön onnistumisen tunne kun sain kaksi "hankalinta" lasta melko onnistuneesti työskenteleen. Pienet asiat kuten tää nostaa todella paljon motivaatiota ja intoa tehdä tätä työtä! Verrattuna mitä se oli ensimmäisellä parilla kerralla olin todella tyytyväinen, varsinkin kun luokan opettaja sano että pärjäsin todella hyvin. Jee :))
Jokainen viikko periaatteessa toistaa itseään kun "lukujärjestyksen" mukaan mennään, mutta silti jokainen päivä on erilainen. Jos joku lapsi itkee tai huutaa, haluaisin todella joskus tietää mitä siellä ajatuksissa tapahtuu. En osaa ollenkaan purkaa sanoiks mun ajatuksia tästä, mutta haluan oppia tietämään autismista enemmän, jotta pystyisin ehkä paremmin ymmärtämään. Jos näkee lapsen ruokakaupassa vaikka lattialle heittäytyneenä itkemässä tai huutamassa, saattaa ohikulkijana ajatella että vanhemmat on lellinyt lastaan niin että tämä parkuu saadakseen tahtonsa läpi tai jotain muuta sellaista, mutta kyse voi olla jostain mitä me ei voida tietää. Me joikainen ilmaistaan tunteita ja ajatuksia jollakin tavalla, mutta keinot niihin on jokaisella erilaiset. Ja ihminen jolla on autismi, ei ehkä ymmärrä mistä syystä me ei ymmärretä mitä hän haluaa meille ilmaista.
Yksi asia mitä uskallan arvostella koulumaailmasta täällä on kouluruoka! Tähän asti mua on aina ärsyttänyt kun joku valittaa kouluruuasta Suomessa, ja nyt todella arvostan sitä entistä enemmän. Ensinnäkin se on ilmainen toisin kun täällä, ja vaikka se olisi täälläkin ilmainen niin meillä olisi paljon enemmän ongelmia kotonakin jos joka päivä syötäisiin ranskalaisia ja muuta rasvasta ruokaa. Pahin on se jos jollain lapsella on packlunch mukana kotoa ja siellä on sipsejä ja jotain muuta vastaavaa. Tähän mennessä mielenkiintoisin mitä olen nähnyt taukohuoneessa työntekijällä ruuaksi on sipsejä joita se on laittanut kaikista mahdollisimman vaalean leivän päälle. Siis leipä jonka päällä on sipsejä! Mitä ihmettä? Hyvä puoli on siinä että syötyäni jotain todennäköisesti epäterveellistä ruokaa koulussa, vaikka yritän aina valita jotain mahdollisimman vähän rasvasta, motivoituu tekemään ruokaa kotona itse ja mahdollisimman terveellistäkin.... so far so good. :)
Mutta pääasiassa halusin jakaa tän päivän ilon: tiedän minkä takia haluan olla täällä ja tehdä sitä mitä teen, sekä tulevaisuudessa opiskella opettajaksi.
-Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti