ensimmäinen työviikko

Tiistaina oli ensimmäinen virallinen työpäivä (maanantai pelkkä tutustumiskäynti), ja heti alkoi muodostua kuva tulevasta vuodesta. Mielenkiintonen, mutta omalla tavallaan myös raskas. Jo näiden muutamien päivien jälkeen on ollut illalla aika uupunut olo, tosin johtuu luultavasti siitä että meillä on mennyt joka päivä niin pitkä aika matkustamiseen, noin tunti ja vartti suuntaansa, mutta se tuntuu voitolta kun alkuviikosta meni kaksi tuntia suuntaansa. Nyt meillä menee enään kaksi bussia suuntaansa kun alkuun meni kolme bussia ja yksi juna! :D

Koulu on ISO ja MODERNI! Siellä on ihan uskomattomat laitteistot ja välineet ihan kaikenlaiseen. Koko koulussa on muistaakseni 188 oppilasta ja 122 työntekijää. Eli voitte kuvitella tuon suhteen kuinka paljon siellä tarvitaan työntekijöitä!

Luokalla jossa työskentelen nyt ilmeisesti puolivuotta, ennen kun vaihdetaan, on seitsemän ala-aste ikäistä tai vähän nuorempaa oppilasta, ja neljä avustajaa(minä mukaan luettuna) sekä opettaja. Luokka on sanoisinko..... eloisa. Jos kyseisessä luokassa kouluavustajana työskentely olisi Suomessa haasteellista, voitte vaan kuvitella minkälaista on tehdä sitä työtä englanniksi. Pitää miettiä että ymmärtääkö ne lapset mua (vahvasti epäilen), jo senkin takia kun mulla ei ole minkäänlaista aksenttia ja kaikilla muulla henkilökunnalla mun luokassa se on todella vahva. Ja se tapa miten lapsille puhutaan on mielstäni niin erikoinen, tai ainakin sellainen mitä en todella olisi etukäteen odottanut!

Torstaina tulin kotiin yksin töistä, ja pääsin perille! Minä, joka pystyy eksyyn kotikulmillakin! Apua toi kyllä yksi nainen bussissa, joka kerto ohi mennessään että nyt on oikea pysäkki (ehkä näytin vähän eksyneeltä), sillä tämä nainen on muutamana päivänä nähnyt meidät hieman eksyksissä.Tällä viikolla ollaan ehditty kyllä olla niin monta kertaa eksyksissä että kiitos ihanat britit kun olette niin avuliaita. Torstai oli pitkä päivä, koska jäin siis koulutukseen epilepsiasta, ja olin kotona vasta puoli seitsemän aikoihin. Sen jälkeen ei huvittanut tehdä enään mitään ja jostain syystä päädyttiin Theresan kanssa istumaan meidän käytävälle ja katseleen kuvia täältä ja kotikulmilta. Myös meidän abivideoo<3.

Ensi viikolla tiistaina jäädään koulun jälkeen viittomakielen kurssille, jota siis pidetään joka tiistai. Sitä odotan suurella mielenkiinnolla, vaikka viittomat ilmeisesti on erilaisia maasta riippuen.

Mutta luultavasti työ muuttuu mielekkäämmäksi ja ehkä helpommaksi kun oppii tunteen lapset ja koulun paremmin. Koulussa on kyllä kivaa ja loppujen lopuksi palkitsevaa:).

-Sanna