Punainen Risti on ollut mun elämässä mukana ysiluokalta asti, ja koska se on syy mikä vie mut kohta kohti Englanita, niin ajattelin kertoa vähän tästä ajasta jona se on muhun pysyvästi kolahtanut.
Eli nyt joku pian neljä vuotta sitten meille käytiin koulussa puhumassa Punaisesta Rististä. Ennen tätä vierailua en olis ikinä voinu arvata mihin kaikkeen tää järjestö voi mukanaan viedä ja kuinka paljon aikaa ja energiaakin siihen saa uppoon. Näin sillon videon joka sai mut ajatteleen, että mäkin haluan tehdä jotain.
Kun katsotte tän videon varmasti ymmärrätte mitä tarkotan! En vieläkään pysty katsoon sitä ilman kylmiä väreitä, ja kaikki noi samat ajatukset tulee joka kerta mieleen. Haluaisin ajatella että tää tuleva vuosi on mun ensimmäinen askel tehdä jotain.
Viimeset melkein neljä vuotta on tullut puuhattua Punaisen Ristin nimissä siis yhtä sun toista josta muutamat kuvat (vähän käänteisessä järjestyksessä) ehkä puhuu paremmin puolestaan:
Thaimaan leiri viime joulukuussa, en ikinä unohda!
leiriruokaa
viikko telttailemassa thaimaassa
herzi camp viime kesänä, HUIPPUA
Nuvuko 2012
ennakkoluulo!
ennakkoluulojen polttamista
kouluttautumista
nuvuko 2011
chill house -vapaaehtoinen
ensiavun SM!
nuvuko 2010!
ihka ensimmäinen koulutusviikonloppu
Tein aikoja sitten päätöksen että lähden ulkomaille lukion päätyttyä vuodeks, ja yläasteella ajatukset oli lähinnä au pair -vuodessa, kun muusta ei niin paljoa ollut tietoa. Kuitenkin EVS:ään törmäsin ensimmäisen kerran kesäleirillä, kun Laura siitä kertoi kun puhuttiin mahdollisuuksista lähteä ulkomaille. (Laura ei tätä varmaan muista! Itsekkin vasta tajusin että tälläsestä yhdessä kerran puhuttiin). Ja nytpä siis yhdessä reissuun lähdetään. Viime talvena sitten Jani mainitsi että Laura on EVS:n vapaaehtoiseksi hakemassa, ja ajattelin että ehkä tässä nyt olis mun tilaisuus toteuttaa tuo päätökseni! Sattumalta ohjelmaan juuri kahta vapaaehtoista Suomesta haettiin ja mäkin aloin hakemusta väsäämään. Nyt lähden siis unelmaani toteuttamaan, ja paremmalla tavalla mitä olin osannut ajatellakaan, saan tehdä työtä Punaiselle Ristille.
Viimeset kaks viikkoo on ollut hirveetä hulinaa. Tuntuu että jo sunnuntaina on tiennyt koko tulevan viikon ohjelman aamusta iltaan. Asioita on hirveesti vielä hoidettavana ja pitäisi ehtiä ystävät nähdä vielä kunnolla. Huomenna kuitenkin teen tän kesän viimeisen työpäivän (!), ja sen jälkeen ehtii keskittyä kaikkeen muuhun. Ja illasta saan Joonaksenikin neljän päivän lomille.<3.
Tänään taas tajusi kuinka yllättävän lähellä tuo lähtö on. Aamusta treffattiin Janin ja Lauran kanssa ja valmistauduttiin tulevaan vuoteen. Lentolipunkin sain vihdoista viimein kouraani, eli nyt se on totta, Suomi jää taakse 1.9 kello 17.10 kun lentokone Helsingistä lähtee.
Tänään jouduin myös jättämään ensimmäiset hyvästit kun en kaimaani pääse ennen lähtöä näkemään. Ei sitä vielä oikein ymmärrä että tässä ei nyt välttämättä hetkeen nähdä... luulen että tajuan sen joskus kuukauden päästä kun olen jo Briteissä ollut ja alan huomaan että täällähän mä nyt tällä hetkellä asun. On se vaan niin uskomaton ajatus.
Ajatukset on kyllä vaihdellu niin hurjasti paniikkijännityksestä innostukseen että ei itsekään pysy kartalla. Helpottavaa oli huomata että Lauralla on vähän samat fiilikset, ehkä tää siis kuuluu asiaan :D. Kuitenkin odotan peloista huolimatta ens vuotta, ja sitä työtä mitä pääsen briteissä tekemään.
Tasan kolme viikkoo aikaa lähtöön. Jännittääkö? KYLLÄ!
Eli 1.9 pitäis olla laukut valmiina ja suunta kohti Englantia. Muutaman päivän alkuseminaarin jälkeen matkustan sitten kohti Liverpoolia, missä olisi tarkotus vuoden päivät viettää EVS:n (European voluntary service) vapaaehtoisena koulussa missä on eri tavoin kehitysvammaisia opiskelijoita. Linkistä löytyy koulun nettisivut. http://www.bluebellparkknowsley.co.uk/ Työnkuva selviää itsellenikin kunnolla vasta paikan päällä. :D
En vois olla enempää sekä peloissani että innoissani. Jo yläasteella päätin että tässä vaiheessa pidän välivuoden ja lähden ulkomaille, ja nyt kun tähän pisteeseen on tosiaan tultu, aion edelleen sen tehdä. En vois kuvitella parempaa tapaa viettää tulevaa vuotta kun tehdä töitä Punaselle Ristille ja sen lisäks päästä näkeen minkälaista mun tuleva työ on, kun alan opiskeleen erityisopettajaks näiden kahdentoista kuukauden jälkeen.Tän kaiken lisäks pääsee tapaan uusia ihmisiä ja oppiin eri kulttuureista ja ehkä omastakin.
Tuntuu että tuhat asiaa on kuitenkin viä to do -listalla hoidettavana ennen lähtöä ja päivät vaan alkaa mennää nopeempaa ja nopeempaa ohi. Tässä nyt viimeiset kolme viikkoo yritän nähdä kaikkia rakkaita ystäviä ja sukulaisia ja vierailla parolassakin melko tiheeseen.
Blogin pitämien tuntuu näin alkuun vielä aika vaikeelta mutta ehkä tää tästä lähtee. Tänne yritän kuitenkin kirjotella jonkin verran menemisistäni reissultani, jos joku haluaa kuulumisia sieltä lukea! :)
