I'm a firstaider!

MOI!

Viimeset pari viikkoa on mennyt aika nopeeta ja tuntuu ettei olis ollut viikonloppua ollenkaan välissä, kun olen suorittanut ensiapukurssia....mutta nyt voin ylpeänä todeta että olen ensiapupäivystäjä! Eihän sitä tullut kuin neljä vuotta suunniteltua.;) Nyt sitten alkaa erilaiset tapahtumat täällä kutsua, ehkä rugby- pelit ja konsertit houkuttelis eniten, ja kesällä pitäis olla aika paljon tapahtumia täälläpäin ja varmaan aika erilaisia kuin koti-Suomessa. Haaveena olis jatkaa päivystämistä kotiinpaluun jälkeen, mutta vaikka todistus on pätevä kotonakin, uskaltaisin väittää että tavoissa on aika paljon eroa.

Viime viikolla oli tarkotus mennä uuteen balettikouluun katsoon minkälaista siellä olis, mutta pubi-ilta vei voiton. Vihdoin tuntuu että on löytynyt jonkinnäköinen linkki paikallisiinkin kavereihin ja yhden kaverini kanssa olen käynyt nyt viimeviikolla pari kertaa ulkona. Ne kokoontuu aina yhteen samaan pubiin tässä melko lähellä, ihanan perinteinen brittiläinen paikka...tulee ihan paikallinen olo vaikka tottakai en kyllä muiden silmissä ole sellainen yhtään....kuitenkin oon se suomalainen tyttö joka ei aina oikeen tajua kaikkee. :D Mitäs puhuvat niin nopeeta ja aksentilla. (8 Toivottavasti nyt tulee kuitenkin lähes joka tiistai käytyä Quiz-illassa tuolla pubissa, eli siellä on aina tiistaisin niinkun tietokilpailu -vaikka oikeastaan en siihen kyllä kauheasti osallistu. :D Sellasta ulkona käymistä oon kotoa kaivannut....siinä missä me istuskellaan kotona autoissa kylällä täällä istuskellaan pubissa, maassa maan tavalla ja rehellisesti sanoen tykkään tosi paljon tän maan tavasta... :D

Töissä sujuu aika mukavasti ja on kiva tehdä työtä mistä oikeasti nauttii ja mikä palkitsee. Suurimmalla osalla meidän luokan lapsista ei ole puhetta, ja osalla on muutamia sanoja tai lyhyitä lauseita. Viime viikolla sain yhden meidän lapsista oppiin sanomaan mun nimen, muutaman kerran meni oikein mutta viimesimpänä spontaanisti kysyttynä siitä tuli "Nana". Ennen joulua kun yksi toinen oppi sen sanoon kaikki meidän henkilökunta luokassa oli nimeltään muutaman viikon ajan "Sana". Seuraavalla viikolla mennäänkin meidän luokan ihanien lapsosten kanssa retkelle legolandiaan ja mc donaldsiin...en malta odottaa!

Viikonlopuks saan yhden ystävän Prestonista tänne viettään viikonloppua, viikonloppua jona ei tarvitse tehdä mitään ja saa tehdä kaikkea kivaa! :D Ihanaa vaihtelua näiden ensiapuviikonloppujen jälkeen. On jotenkin niin vapautunut olo näiden kahden viikon jälkeen! Mutta parasta on kuitenkin se, että kahden viikon päästä Anna ja Laura ON TÄÄLLÄ! äapojgpäao! Cannot wait!

Tajusin tällä viikolla että vuosi sitten tammikuussa sain tietää mahdollisuudesta hakea vuodeksi EVS:n kautta britteihin, jahkailin mitä teen ja päätin hakea. Silloin en tiennyt kuinka kiitollinen tulen tästä olemaan jos lopulta tänne päädyn, ja ajatus siitä että asun täällä oikeasti tuntui jotenkin mahdottomalta. Täällä kuitenkin ollaan ja vaikka ikävä on kova, tunnen olevani uskomattoman onnekas siitä että sain tän mahdollisuuden.

Nyt kuitenkin adios amigos tän ajatuksen juoksun jälkeen mä jatkan Big Bang Theorya johon oon tällä hetkellä aivan koukussa!

see ya mates <3

-Sanna

talon täydeltä väkeä ja paluuta arkeen!

Heido!

Kotiinpaluun jälkeen huomas että alkupäivät meni aikalailla koti-ikävän parissa, mutta töihin paluu palautti tosiaan arkeenkin ja päivät lähti aika nopeeta rullaan taas eteenpäin. Viime perjantaina meillä oli tosiaan humanitarian action day täällä Liverpoolissa Punasen Ristin toimistolla missä toisillemme esiteltiin omia projektejamme ja pohdittiin vähän kulunutta vuotta. Puolet meidän vapaaehtoisporukasta tuli siis kyseiseen koulutukseen eli Nottingham, Blackpool, Preston ja Sheffield. Niistä jäi meille suurin osa viettään viikonloppua ja sen lisäksi Kentistä tuli kuusi ihmistä vielä niiden lisäksi tänne ihan huviks. Tai no ei nyt ihan huviks, vietettiin Lauantaina kuitenkin Fabianin synttäreitä aamutunneille, vaikka lopulta niitä vietettiinkin aika pienellä porukalla meidän keittiössä kun suurin osa nukkui. :) Oli kiva päästä näkeen muutamia ihmisiä pitkästä aikaa ja siks jäi unetkin vähän vähäselle.

Osan kanssa olen tutustunut enemmän kun osan, mutta olen tosi ilonen nyt syntyneistä ystävyyssuhteista ja todella toivon että tämän vuoden jälkeen pidetään edelleen yhteyttä. Itse odottelen kotisuomeen vieraita ja ehdottomasti aion matkustaa Saksaan. Sunnuntaina totesinkin että tuntuu niin uskomattomalta että muutamien kanssa ollaan nyt tavattu vasta ihan vaan pari kertaa, mutta silti on jotenkin ystävystynyt tosi hyvin.

Kuvia ei viikonlopulta ole muutakun puhelimessa joita en ole jaksanut koneelle laittaa :p

Sit vähän mitä muuten on tulevaisuuden suunnitelmia:

-kaksi seuraavaa viikonloppua menee ensiapukurssilla ja sen jälkeen saan päivystäjän luvan ;)
-Anna ja Laura tulee tänne 8.2 muutamaksi päiväksi
-Helmikuun alussa on luvassa myös EVS-koulutus mutta päivät ei ole viä vahvistunut
-14-24.2 Half term eli töistä viikko vapaata jonka aikana saan Joonaksen tänne pariksi päiväksi toivottavasti tai sitten koitan johonkin reissata
-Haaveilen myös uudesta reissusta Lontooseen ja vihdoin käymään Bristolissa
-Omiakin synttäreitäni aloin odottaan tossa viikonloppuna mutta ne nyt vietetään vasta toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna että sitä ennen olis tarkotus tulla kotiinkin käymään pääsiäislomalla :DDD

Tajusin myös että ensi kuussa on tää vuosi jo puolessa välissä! Mitä ihmettä! Nyt alkaa tuntua että aika on mennyt tosi nopeeta :o

Terkkuja ilmeisesti lumiseen suomeen!

<3

-Sanna

koti ja tunnelmia vuodelta 2013

Perjantaina 20.12 lähdin siis kotia kohti viettään joulua ja uutta vuotta sekä nauttiin lomasta. Tota perjantaita tuli kyllä odotettua kovasti, ja onnistuin äitiltä ja iskältä pitään salaisuutena tuon oikean saapumispäiväni ja ne luulikin että mun lento kotiin on lauantaina mutta minäpä ovelana ilmestyin jo perjantaina. ;) Yllätys meni aika putkeen ja oli kyllä mieletön tunne kun käännyttiin kotitielle! No oikeastaan toi tunne oli koko matkan Helsingistä.. oli vaan niin uskomatonta olla Suomessa ja nähdä kaikki pitkästä aikaa. <3 Maailmalla tulee kyllä aika kova ikävä!

Kaksi viikkoa kulu hirmu nopeeta kun oli niin paljon tekemistä ja halusin nähdä kaikki ihmiset! Paljon oli puhuttavaa ja vieläkin ois! Kahden viikon aikana tuli käytyä muutamasti kahveella, shoppailemassa, vanhan kouluni joulujuhlassa, juhlittua, saunottua, syötyä etc.... Pääasia kuitenkin oli rakkaat ihmiset! 

Joulu vietettiin perinteiseen tapaan perheen kanssa serkuilla ja mummilla ja papalla ja joulupäivänä pääsi näkeen meidän kylän nuorison hotellilla joka on tavallaan osa joulua sekin. Uusi vuosi meni juosten meidän ja naapuritalon väliä mutta mikä onkaan parempaa kun pystyä kerrnakin olemaan kahdessa paikkaa samaan aikaan! ;)

Kiitos kaikille jotka olitte osa tota kahta viikkoa. Rakastan teitä.<3

Uusi vuosi 2014 alkoi siis parhaalla mahdollisella tavalla ja ihmisten joidenka kanssa toivon vuoden 2014 myös lopettavani. Vuoteen 2013 on mahtunut paljon ja se on ollut aika merkittävä vuosi. Isoja ja vaikeitakin päätöksiä kuten ulkomaille muutto, isoja saavutuksia kuten ylioppilastutkinto ja yliopistopaikka, uusia kokemuksia, rakkautta, iloa, surua ja suunnattomasti ikävää. Kerrassaan nyt kuitenkin tässä hetkessä ajatellen aika merkittävä vuosi mun elämässä :o, ja sen kunniaksi vähän sisältöä sieltä vaikka paljon jää vielä kuvienkin taakse ja paljon selitettävää olisi mutta ehkä on parempi jättää kuitenkin muutaman kommentin varaan:

Lukioajan loppuminen

Viimeinen balettiesitys koulussa jossa vietin noin 15 vuotta elämästäni

vahvistuneita ystävyyssuhteita

rakkautta

valkolakki ja uskomattoman mieletön päivä

matkailua

haaveita

inttisleskeyttä

juhlia,iloa ja rakkaita ihmisiä

muistoja ja loppumattomia kyyneliä <3

Muutto tuntemattomaan

vapaaehtoistyötä ja uusia ystävyyssuhteita

Aikas vuosi! Kiitos siitä ja tsemiä tulevaan!

-Sanna