suomiviikko!

Elikkäs siis perjantaina 11.4 lensin Suomeen pääsiäislomaileen. Tuntuu etten yhtään ollut tajunnut lähteväni käymään kotona, kun oltiin siellä puoliväliseminaarissa ennen tuota reissua, eikä siellä ehtinyt keskittyä ollenkaan ajatukseen, että "tällä viikolla menen kotiin". Sitten torstaina kun meidän seminaari loppu jossain vaiheessa iski että mitä ihmettä, mä meen huomenna kotiin. Apua. Olin siis Kentissä yhden yön kahdella kaverilla ja mun lisäksi siellä oli ihana ystäväni viettämässä viikonloppua, eli torstainakin vietettiin vielä kiva päivä ja myöhäinen ilta, vaikka kaikki oltiinkin aika väsyneitä unettoman viikon jälkeen. Kuitenkin selvisin kotiin saakka taas vaan muutaman tunni yöunilla, mutta omassa kotona omassa huoneessa oli hyvä nukkua koko viikon univelat pois. :)

Melkeensä tuli taas kellonympäri matkustettua, mutta lopulta pääsin kuin pääsinkin Tampere-Pirkkalaan turvallisesti. Onni oli matkassa sillä oli niin pienestä kiinni etten myöhästynyt koko koneesta. Koska lähdin liian myöhässä, eksyin etsiessä bussiasemaa (puhelimessa kaveri neuvoi perille :D), jonotin sillä hetkellä tuntuneen ikuisuuden, ja bussi lähti myöhässä. Mitä opin: Stanstedissa tunti on liian vähän aikaa! Lopulta pääsin helpottuneen portille ja koneeseen.

Ensimmäisenä Suomeen saapuessa saikin kaivaa toppatakin ulos laukusta hyrr.... Tuntu niin hassulta ajatella, että vasta tänä aamuna istuttiin melkein tunti ulkona auringonpaisteessa ilman takkia kaverini kanssa joka saatto mut bussille, ja yhtäkkiä olinkin sateisessa Suomessa ja mun oli KYLMÄ. :D

Viikon aikana ehdin tavata paljon ystäviä ja perhettä. Loppujen lopuks aika meni taas nopeeta kun koko ajan täytyy olla menossa.

laskiaispullia :D

ex jäätelönmyyjät ja mun kesä pelastettu

Punasesta Rististäkään ei malttanut olla viikkoakaan erossa, keskiviikkona lähdinkin Janin matkaan esitteleen Ristin toimintaa Valkeakoskelle ja käytiin syömään mahtavat lounaat. Perjantaina tapasin meidän oman nuorisoryhmän kanssa Punasen Ristin merkeissä. Huisi järjestö!

Oli myös siistiä päästä käymään tätini työpaikalla katsomassa niiden arkea. Hän siis työskentelee kehitysvammaisten nuorten aikuisten kanssa, ja oli todella mielenkiintosta nähdä miten se koulu toimii nyt kun on seitsemän kuukautta ollut meidän koulussa. Jotain samaa jotain eriä.

Äitiliinikin oli järjestänyt että vieraita tulee viettään mun kakskymppisiä vähän varaslähdöllä, sillä tänäänhän ne on oikeesti. Kokonaisuudessaan oli kyllä ihana nähdä kaikki rakkaat taas, ja ikävähän mulla teitä on <3. Onneks Anna-siskoni tulee tänne toukokouun lopussa viikoks. JES!! Arki on lähtenyt täällä taas käyntiin ja lyhyt työviikko menikin tosi nopsaa. En Pysty ajatteleen että vielä viikko sitten olin kotona, ihan kreisiä.

Takasin tullessa pirkkalan lentokentällä jonossa turvatarkastukseen mun perässä joku nainen, ilmeisesti alunperin kotosin amrikoista, puhu kovaan ääneen puhelimeen ystävälleen: "Finland is so booring, you would be so boored here! It's just lakes EVERYWHERE!" ja päivitteli tätä lomaansa siinä aika pitkään meidän suomalaisten iloksi. Minä ja takanani oleva mies katsottiin toisiamme melko huvittuneina ja tämä nainen huomasikin sen ja totesi sitten puhelimeen että onneksi kukaan ei häntä täällä tunne ja pitää pitää passi piilossa ettei kukaan saa tietää kuka hän on. Sillä hetkellä tuntu melko hyvältä lähtee takasin Liverpooliin. hah :D

Nyt voisin mennä aikasin nukkumaan vieläkin täytyy toipua eilisistä työkaverini kihlajaisista huhuh, että jaksaa taas ensviikon josta on tulossa HUIPPU. Pientä esimakua: SPR:n Jani tulee torstaina kylään jee! Ja perjantaina tulee vieraita viettään pitkää viikonloppua tänne ja sitten juhlitaan mun ja toisen vapaaehtosen synttärit kunnolla! Can't wait! Tänään saatiin kaikkien krapulasta huolimatta nauttia hyvästä säästä ja mentiin Heghinen ja Theresan kanssa Sefton Parkiin kakkupiknikille jonka kävin aamulla heti herättyäni kaupasta hakeen. Ihana päivä viettää synttäreitä :)...

Kotona opin myös tutustuun suomalaisiin musiikki uutuuksiin kuin hauskaa :D

PS. En voi uskoo että oon 20!! Tää on nyt kolmeekymmpiä kohti kuomat!

-Sanna